Triine on ollut tänä keväänä ruhtinaalliset kaksi kertaa agilityn palkintopallilla, mutta en ole laittanut tänne blogiin yhtäkään palkintokuvaa. Korjataan tilanne nyt:

Tässä Seinäjoella mini 2-luokan hyppyradan toiseksi tullut (ja LUVA:n) saanut Triine palkintoineen. Ohjaaja laittoi ruusukkeen fiksusti pokaalin päälle siten, ettei pokaalia näy. Saimme palkinnoksi myös Hurtan kaulapannan, joka tuli kuin tilauksesta, sillä olin juuri hankkimassa Triinelle uutta kaulapantaa.

Vihdoinkin kevät on saapunut näille leveysasteille. Jokin aika sitten tuskailin aamulenkillä kevään viivästymistä, kun toukokuussa piti ulkoilla pipo päässä ja hanskat kädessä. Nyt tuntuu jo keväiseltä! Koirat ovat makoilleet takapihalla auringossa ja emäntä on innoissaan. Minusta toukokuu on vuoden ihanin kuukausi. Olen oikea kesän lapsi, mutta sitten kun kesä alkaa, se menee aina jotenkin vauhdilla läpi. Jos kesä on sateinen (kuten viime kesä), fiilis on kuin petetyksi tulleella. Toukokuussa voi vielä suunnitella ja odotella kesää, joka on vasta tulossa.

Herään arkiaamuisin kukonlaulun aikaan, jotta ehdin ulkoiluttaa koirat kunnolla ennen kuin lähden töihin. Työmatkani on kaupungin sisällä pitkä, joten sekin vie aikaa. Valitettavasti sisäinen kelloni on niin tarkka, että herään kukonlaulun aikaan myös viikonloppuisin. Olen alkanut ottaa tästä asiasta ilon irti ja lähdemme pitkälle aamulenkille metsään.

Kevätaamuina metsässä on ihana tunnelma. Yleensä olemme vielä ainoat lenkkeilijät, joten saamme nauttia tästä tunnelmasta rauhassa. Eilen otin vaatimattomalla digikamerallani kuvia lenkiltämme.

Auringonsäteet siivilöityivät metsätielle kauniisti. Koirilla riitti nuuskuteltavaa. Triine kulkee etunenässä tiedustelijana.

Kasveissa on vielä aamukastetta. Ansa laiduntaa ja mutustelee heinää.

Aivan surkealla digikamerallakin voi saada tällaisia kuvia!

Metsässä lenkkeily on rentouttavaa, mutta toisaalta stressaavaa, sillä olen huolissani käärmeistä koko ajan. Katseeni pyyhkii koko ajan metsäpolkuja ja jos joku koirista pysähtyy nuuhkimaan jotain, yritän nähdä onko sen edessä mahdollisesti käärme.

Helatorstaina menimme yhdelle vakilenkkireiteistämme, ja löysimme nirhatun kyykäärmeen! Otus herätti minussa sellaisia puistatuksia, että seuraavan kerran menemme samalle reitille syyspakkasten tultua!

Lenkin jälkeen nappasin Triinestä ja Ansasta vielä punkit, jotka onneksi eivät olleet vielä kiinnittyneet. Kaikki kesän kiusankappaleet samana päivänä! Illalla oloni ei ollut erityisen rentoutunut.

Triinen tokokurssi on alkanut hyvin. Olimme samalla kouluttajalla viimeksi marraskuussa ja kurssin ekalla kerralla saimme esitellä aiemmin opeteltuja liikkeitä. Kouluttaja kehui, että seuraamisemme ja luoksetulomme on kehittynyt. Olen talvella treenannut jonkin verran sisällä, ja ahtaassa tilassa kun treenaa, alkaa koira seurata pakon edessä aika lähellä ohjaajaa. Nyt kevään tultua voin vihdoinkin hyödyntää pientä takapihaamme myös tokotreenaukseen. Niin paljon puuhaa ja niin vähän aikaa! Toivottavasti ensi kesä on säiden puolesta aurinkoisempi kuin viime kesä, niin saamme nauttia ulkona treenaamisesta kastumatta.

Ja sitten synttäriuutisia: Wappu täytti tällä viikolla 10 vuotta! Synttärisankari vietti juhlansa metsälenkillä. Wapulla ei ikä menoa haittaa: edelleen koira protestoi, jos metsälenkki kestää alle tunnin. Siinä on koira, jolla on päässään kello, kalenteri ja ajastin!