Kolme lukijaani ovat varmasti ihmetelleet, minne olemme oikein kadonneet. Elokuusta alkaen elämämme on ollut yhtä matalalentoa, eikä tänne ole ehtinyt raportoimaan joka käännettä. Nyt on aika hengähtää ja kertoa pikakatsaus viime kuukausien tapahtumiin.

Elokuussa emännästä tuli näyttelijä. Mitään näyttelijänkoulutusta hänellä ei todellakaan ole, mutta sattuu vain kuulumaan teatteriryhmään, jossa muut ovat ammattinäyttelijöitä. Emännälle annettiin kaksi pikkuroolia, joissa tärkein pointti oli tulla lavalle oikeaan aikaan. Siinä menikin sitten jokunen viikko tiiviisti näytelmää harjoitellen.

Treenijakson aikana kävimme Ansan kanssa tokossa, jossa Ansa edistyi mukavasti. Triinen kanssa kävimme seuran omissa kisoissa, jotka menivät aivan penkin alle. Ulkokentillä lupaavasti edistynyt kisaura otti takapakkia hallikisoissa, jossa Triineä ehkä stressasi tilanne: meteli, paljon koiria, hässäkkää, yms. Koira ei tahtonut keskittyä kisaamiseen, vaan kävi taas tervehtimässä tuomaria, sähläsi pujottelussa sekä meni omille esteille. Keskeytin molemmat radat, kun ohjaus ei saavuttanut koiraa ollenkaan. Kaiken lisäksi ennen kisan alkua juoksin lämmittelylenkkiä koiran kanssa, kun se väisti toista koiraa juosten suoraan eteeni. Kompastuin Triineen ja lensin asfaltille pitkin pituuttani. Auh! Illalla fiilikseni olivat vähän vaisut, mutta en aio silti antaa periksi. Jos Triine menee treeneissä tosi hienosti, se varmasti menee joku päivä vielä kisoissakin.

Sitten emännän oli aika huipentaa näyttelijänuransa lähtemällä ryhmänsä kanssa 10 päiväksi Helsinkiin näyttelemään. Työreissun ajaksi oli keksittävä russelilaumalle hoitopaikat ja se tuottikin päänvaivaa. Kun kaikilla tutuilla on myös lauman verran koiria, ei voi kuvitella kenenkään ottavan kolmea russelia kerrallaan hoitoon. Lopulta sain koirat hajasijoitettua. Wappu lähti vanhempieni luokse, sillä sen rauhallinen olemus sopii hyvin senioriseuraan. Todellakin - Wappu käy kuumana agilitykentällä, mutta kotioloissa se on rauhallinen. Triine meni siskoni perheeseen, sillä pehmeän luonteen omaavana se tulee hyvin toimiin Blankan ja Wandan kanssa. Ansan sijoittaminen tuottikin sitten pähkäiltävää. Ansa on niin energinen, etten voinut kuvitellakaan vieväni sitä hoitoon sellaiseen paikkaan, jossa ei ole koiraseuraa. 

Lopulta löysin Ansalle hoitopaikan koirahoitolasta, jonka pitäjän tunnen agilityharrastuksen kautta. Kävimme Ansan kanssa tutustumassa hoitolaan pari kertaa ja olin hyvin vakuuttunut. Paikka on hyvin kodinomainen eivätkä koira vietä päiviään tarhassa, vaan elävät perheen mukana.

Näyttelijänhommat Hesassa menivät oikein mukavasti ja toivat mukavan piristyksen arkeen. Koiria oli kova ikävä, mutta ne pärjäsivät hoitopaikoissaan hyvin. Wappu teki äitini kanssa pitkiä kävelylenkkejä ja sai äitini kuntoiluinnostuksen taas vauhtiin. Triinellä oli hieman tylsää, sillä se olisi kaivannut leikkikaveria, eivätkä Blanka ja Wanda halunneet leikkiä sen kanssa. Kun koirani olivat taas kotona, oli liikuttavaa seurata, kuinka Triine toi lelukopasta leluja Ansan eteen pyytäen sitä selvästi leikkimään. Ansa tarttuikin heti vetoleluun ja niin yhteiset kiskontaleikit saattoivat taas alkaa.

Eniten jännitin Ansan selviämistä hoitopaikassaan. Ennen hoitolaan menoa Ansa pelkäsi isoja koiria ja alkupäivät hoidossa se olikin jännittänyt niitä. Sain hoitolan omistajalta tekstiviestejä, joissa se kertoi Ansan muuttuneen tosi reippaaksi ja olevan aivan ihana. Kun menin hakemaan Ansaa hoitolasta, silmäni olivat tippua päästäni: koira juoksi minua portille vastaan uusien kavereittensa rottweilerin ja ison pystykorvan kanssa!

Ansan 1-vuotissynttärit menivät pakkaamisen hulinassa. Samassa vauhdissa oli myös Ansan ensimmäinen juoksu. Muiden sisarusten juoksut olivat jo keväällä ja alkukesästä, joten odottelin ihmeissäni Ansan juoksun alkua koko kesän. Pakkaamishulina  taas johtui muutosta. Olemme vihdoinkin päässeet rivitaloon asumaan!

Lokakuun alusta alkaen meillä on ollut oma pieni aidattu piha. Aivan mahtavaa! Koirat olivat aluksi aivan ihmeissään, mutta alkoivat nopeasti kaivella kuoppia ja haastaa toisiaan leikkimään pihalla. Asuinalueellamme on aivan mahtavat ulkoilumaastot, joten olemme tehneet pitkiä lenkkejä,  ja Ansa on ehtinyt käydä uimassakin lähellä olevassa järvessä.

Laittaisin mielelläni tänne uusia kuvia, mutta muuton jäljiltä kameran piuha on vielä hukassa. Kyllä sekin kohta löytyy, kun saadaan kaikki tavarat paikoilleen. Vikkelätassulassa nautitaan siis syksystä ja uudesta kodista!