Joku neljästä lukijastamme on varmaan ihmetellyt hiljaiseloamme. Syy löytyy tietokoneesta. Eräänä iltana emäntä avasi koneen ja kuului vaan "poks" - näyttö simahti. Pienen odottelun jälkeen sain hankittua uuden näytön ja olemme nyt taas sähköisessä viestintämaailmassa tiukasti kiinni.

Wappu viettää täällä nimipäiväänsä "sairaalapaitulissa". Perjantaina onnistui vihdoinkin Wapun sterilointi, jota olen yrittänyt saada mahdolliseksi jo pitkän aikaa.

Wapulla on juoksujen jälkeen joka kerta valeraskaus, joka on tosi vaivalloinen. Koira tekee pesää, vinkuu, puolustaa näkymättömiä pentujaan ja on kärttyinen. Agilitya koira harrastaa sata lasissa kuten muulloinkin, mutta muuten sen elämä on tosi tuskaista. Wapulle on ollut vaikea saada leikkausaikaa, sillä valeraskaus kestää pitkään. Narttukoirallahan täytyy hormonitoiminnan olla rauhoittunut, jotta sen voi steriloida. 

Pari viikkoa sitten vein Wapun eläinlääkärille tutkittavaksi. Eläinlääkäri oli aivan ällistynyt, sillä hän ei ollut koskaan nähnyt koiraa, jonka valeraskaus kestäisi näin pitkään. Ajattelin jo ilmoittaa Wapun Guinnesin ennätyskirjaan, mutta päädyin kuitenkin sopimaan sterilointiajan kahden viikon päähän. Wappu sai myös mukaansa lääkkeen, jolla maidontuotanto lopetettiin. Näin varmistimme, että Wapulle löytyy varmasti hyvä ajankohta leikkaukseen.

Leikkauksen yhteydessä Wapulta löytyi myös pieni nisäkasvain, joka poistettiin samalla. Itse en ollut tätä huomannut, vaikka Blankan kuoleman jälkeen olen tutkinut koirieni nisiä erityisen tarkasti. Nyt Wapulla on todella pitkä leikkaushaava, sillä sterilointihaava ja nisäkasvainhaava ovat peräkkäin.

Ensimmäinen yö oli toipilaalla todella tuskainen. Onneksi olin varannut hyvät kipulääkkeet, joita annostelin parhaani mukaan. Vuorokauden kuluttua koira alkoikin voida paremmin. Tällä hetkellä Wappu on levollinen sisällä ja ulkona se kulkee varsin reippaasti. Ainoa ongelma on silloin tällöin kiusaavat vatsavaivat, jotka varmaan johtuvat kipulääkkeistä. Wappu on aina ollut melko herkkävatsainen.

Olen askarrellut Wapulle vauvanbodysta suojahaalarit, jotta se ei pääsisi nuolemaan haavaa. Välillä olen laittanut sille myös kaulurin, mutta silloin sen vointi heikkenee radikaalisti. Russelit ne osaavat esittää asiansa selvästi.

Onneksi sterilaatio onnistui vihdoinkin. Toivottavasti jatkossa Wapun elämä muuttuu leppoisammaksi, kun ei tarvitse elää vauhdikkaan hormonitoiminnan pyörityksessä.

Viime viikolla emännälle osui työreissu, joka kesti niin pitkän päivän, että koirille piti keksiä hoitojärjestelmä. Jostain syystä kaikille tutuillani on niin paljon koiria, ettei kukaan halua kaikkia kolmea mussukkaani hoitoonsa kerralla. Lopulta ratkaisin päiväohjelman siten, että Wappu jäi kotiin ja siskonpoikani kävi ulkoiluttamassa sitä. Triine meni hoitoon siskoni perheeseen ja lähti sinne jo edellisenä yönä, jotta aamuni ei kuluisi koirien hoitoonkuskaamisessa. Ansan suhteen olin varma, että sille paras paikka on kodinomainen koirahoitola, jossa se vietti jo viime kesänä jakson. Ansa tulisi varmaan hulluksi, jos sen pitäisi olla ylipitkä päivä kotona pelkällä lenkityksellä. Ansakin sai lähteä  "koiraleirille " jo edellisenä iltana.

Hoitolanomistaja otti Ansan mielellään hoitoonsa, sillä viime kesänä se oli ihastunut Ansaan, joka kasvoi 10 päivän aikana arasta pikkukoirasta topakaksi hoitolavieraaksi. Tällä kertaa talossa oli hoidossa hyvin isoja koiria, joten hoitolanomistaja laittoi Ansan ensin portin taa muista erilleen, ettei se pelästyisi. Ansapa ilmoitti, ettei se halua olla missään portin takana. Niin Ansa sai olla muiden joukossa - kaverinaan mm. tanskandoggi! Yön se sai nukkua hoitolanomistajan sängyssä. Kotiin hain seuraava päivänä hyvin reippaan ja iloisen pikkukoiran, jolla selvästi oli ollut kiva vuorokausi. Kyllä on hienoa, kun on olemassa näin hyvä hoitopaikka koirille!

Hauskaa vappua ja kyykäärmeetöntä kevättä kaikille lukijoillemme!