Viime päivityksestä on taas kulunut runsaasti aikaa. Syy siihen oli  Vikkelätassulan emännän työkiireet, jotkat loppuivat Suvivirren sävelten hiljentyessä. Vihdoinkin on aika nauttia kesästä. Tosin alkukesän kolea ja sateinen sää ei ole kovin kesäiseltä tuntunut, mutta aurinkoisten päivien koittaessa on kesäfiilis saapunut. 

Oma piha on ollut meille ihan ykkösjuttu. Vaikka piha ei ole suurensuuri, se on kansoitettu kesänautiskelijoilla. Ansa viettää ulkona aikaa aamusta iltaan. Emäntä tajusi jo varhaisessa vaiheessa, että viherpeukalointi ja Ansa eivät sovi samaan pihaan. Nyt kukat ovat ruukuissa, enkä edes haaveile ihmeemmistä istutuksista tuon kaivinkoneen kanssa.

Wappu on aina ollut varsinainen auringonpalvoja, ja nyt se pinkaisee ulos jo aamusta valtaamaan ensimmäisenä parhaan koiratyynyn. Wappu toipui steriloinnista nopeasti ja on muuttunut leikkisämmäksi. Valitettavasti myös sen paino on noussut, vaikka olen yrittänyt seurata tarkasti sen saamaa ruokamäärää. Ehkäpä tässäkin asiassa päästään balanssiin, kun agilitytreenaus ja kisaaminen alkavat kunnolla.

Triinen ja Ansan aktivointileluna on naapurin kaksi kissaa. Muhkeat kollit Roope ja Rasmus loikoilevat naapurin pihalla nurmikon katveessa, ja nauttivat silmin nähden aidan takaa kyttäävien russeleiden täpinöinnistä. Joinakin aamuna toinen kissoista on istunut myös korkealla väliaidalla ja tuijottanut ikkunasta keittiöömme. Keittelepä siinä aamukahvia tiukan valvonnan alaisena...

Alkukesän tärkein juttu on ollut Ansan näytteluran käynnistyminen. Kevään aikana olemme käyneet niin näyttelykurssilla kuin koirakerhomme näyttelytreeneissä. Toukokuussa menimme mätsäriin, joissa kolmen sinisen nauhan saaneen minikoiran joukosta Ansa valittiin toiseksi. Ansa esiintyi reippaasti ja seisoi pöydälläkin niin hyvin, että saatoin iloisin mielin lähteä Tuuriin.

Tuurin näyttelyssä mukana oli myös Ansan siskon Svea. Svealla oli edellisenä viikonloppuna ollut loistava näyttelypäivä Mäntässä, sillä se oli ollut ERI NUK1 SA PN2 VASERT!  Nyt Nuorten narttujen luokassa oli vain Svea ja Ansa. Molemmat saivat EH:n ja kilpailuokassa Svea oli NUK1 ja Ansa NUK2. Ansan arvostelu oli seuraava:

Tuomari Vesa Lehtonen:

Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää. Hieman lyhyt kaula. Selkälinja saisi olla suorempi. Riittävä runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Liikkuu hyvällä askeleella, mutta vielä tipahtaa edestä liikkuessaan.

Koiran käyttäytymisen arvioinnissa kohdassa "Suhtautuminen tuomariin" oli ruksattu kohta "rodunomainen lähestyttäessä".

Olen tyytyväinen Ansan arviointiin, mutta Svealle olisi tietysti odottanut parempaa menestystä aikaisempien saavutusten johdosta. Ansan reippaus vesisateessa oli ilonaihe ja pöydälläkin se seisoi topakasti. Pitkään tehty työ pöytäkammon voittamiseksi siis onnistui!

Viimeisen kuukauden aikana olemme kaikilla harrastusrintamilla viettäneet melkoista hiljaiseloa. Emännän työkiireet, Wapun leikkauksesta toipuminen ja Triinen ja Ansan juoksut ovat pitäneet meidät tauolla. Kun Wapun leikkauksesta oli kulunut kolme viikkoa, kävimme treenihallilla. Wapun kanssa en tehnyt hyppyjä enkä juuri muutakaan ihmeellistä, ainoastaan pientä aktivointia. Triinellä oli juoksu ja se sai pysytellä autossa.

Ansan kanssa treenasin lyhyitä radanpätkiä ja ilokseni sen pujottelu verkkojen avulla on kehittynyt melkoisesti. Hallissa on pieni pennuille tarkoitettu kontaktienharjoittelueste ja laitoin Ansan menemään sen läpi. Yllätykseni oli melkoinen, kun A-osan alastulolla Ansa pysähtyi hienoon two-on-two-off -asentoon! Kuinka ihmeessä - enhän minä ole sitä sille ehtinyt vielä kunnolla opettaa... Sitten muistin: käyn kerran kuussa vetämässä agilityryhmää, jossa vuorottelee kolme kouluttajaa. Omalla koulutusvuorollani olen ottanut Ansan halliin mukaan istumaan boksissa ja siedättymään hallimeteliin. Yksi ryhmäläisistämme on ottanut asiakseen ottaa odotellessaan Ansan boksista ja teettänyt sillä kaikenlaista. En ole aidan takaa sen tarkemmin nähnyt heidän puuhiaan, mutta samanlaisella harjoittelukontaktiesteellä Ansa on kiipeillyt ja viimeksi se oli makkararingissä muiden odottelijoiden kanssa.  En olisi arvannut, että Ansalle opit ovat menneet näin hyvin perille!

Nyt Triinen juoksu on ohi ja Ansalla on vuorostaan juoksu. Kävimme tänään hallilla treenaamassa pitkästä aikaa kunnolla. Triine ja Wappu olivat tietysti intoa täynnä ja Ansan kohtalona oli turhautua autossa. Kesän agilitykilpailut odottavat, joten nyt olisi kiire saada niin emäntä kuin koiratkin kisakuntoon.