Kesä on vuoden parasta aikaa sekä emännälle ja koirille! Aamulenkeillä olemme nauttineet ihanasta auringonpaisteesta ja kesäisestä luonnosta. Vihdoin emännän ja Ansan sisäiset kellotkin alkavat kääntyä loma-aikatauluun, emmekä kumpikaan herää enää kukonlaulun aikaan.

Toukokuussa Wappu täytti kunnioitettavat 10 vuotta.Täyden kympin kunniaksi on aika aloittaa Wapun kanssa uusi harrastus, jota tosin olemme kokeilleet jo aiemminkin, eli metsäjälki. Metsä- eli verijäljessä koira opetetaan jäljestämään haavoittunutta eläintä. Koiralle tehdään verisen sienen avulla jälki metsään, ja koira jäljittää jälkiliinassa reitin "kaadolle". Tarkoitukseni ei ole lähteä Wapun kanssa haavakkohirviä etsimään, mutta harrastus itsessään sopii Wapulle hyvin, koska se harjoitteli nuorena koiraetsintää Wandan treenien yhteydessä.

Olen tehnyt koirille yhdet harjoitusjäljet. Wapun jäljessä oli yksi kulma, ja Triine & Ansa saivat kokeilla lyhyttä suoraa jäljeä. Kaikki jäljestivät innolla ja Wapulle juttu oli selvästi aivan tuttua. Jäljen päässä odotti aito peuranjalka, joka herätti koirissa melkoista kiinnostusta. Peuranjalkoja olen saanut pakastettuina ystävältäni, jonka veljet harrastavat metsästystä. Tästä eteenpäin alan vain pidentämään jälkeä ja vanhentamaan aikaa, jonka jälki odottaa metsässä. Katsotaan pääsemmekö Wapun kanssa oikein viralliseen kokeeseen tässä lajissa.

Ansa on käynyt virallisissa silmä- ja polvitarkastuksissa, ja todettu terveeksi! Kesän alussa kävimme myös epävirallisissa agilitykilpailuissa, joissa Ansa tuli toiseksi (kisaajia oli enmmän kuin kaksi kappaletta!), vaikka keräsi 15 virhepistettä juoksentelemalla innoissaan kolmen esteen ohi. Helpottavaa oli kuitenkin se, että Ansa jäi kiltisti lähtöön odottamaan minulta lähtölupaa ja otti hienot pysäytyskontaktit A:lla ja puomilla - A:lla peräti kahdesti.

Olen viimeiset viikot käynyt Ansan kanssa ammattikouluttajan opissa, mutta siellä meinaa kerta kaikkiaan mennä usko omiin mahdollisuuksiin, vaikka kouluttaja on hyvä. Ansa on kyllä innokas ja oppii koko ajan, mutta sen nopeus on jotain käsittämätöntä. Tai sitten minun hitauteni juosta ja ohjata on jotain aivan käsittämätöntä. Joka tapauksessa koira etenee kuin sinko ja olen koko ajan myöhässä. Jossain vaiheessa virallisiin kisoihin on vain uskallauduttava, vaikka koira tuntuu sähläävään viikosta toiseen. Toisaalta Ansa kestää hämmästyttävän hyvin sen, että joudumme treenaamaan samoja kohtia uudestaan ja uudestaan. Koira rakastaa lajia!

Triine täytti juhannuksena kuusi vuotta. Kesän aikana saimme kilpailuvalmiiden tottelevaisuuskurssin päätökseen ja nyt mietin jatkoa. Olisi hienoa kokeilla sen kanssa virallista koetta, mutta paikallamakuu ei vielä onnistu millään. Ahne koira ei millään malttaisi odotella kahta minuuttia paikallaan. Huomaan laiskistuvani treenaamisessa, jos en ole viikoittain kokoontuvassa ryhmässä.

Olen pyrkinyt käymään kaikkien koirieni kanssa tottelevaisuuskurssilla, sillä kolmen koiran kanssa liikkuessa ei tottelevaisuudesta todellakaan ole haittaa. Seuraavaksi olisi vuorossa Ansa. Olin Ansan kanssa toissa kesänä lyhyellä tokon alkeiskurssilla ja nyt olen odotellut uutta mahdollisuutta. Seurassamme ei ole kesän ajaksi löytynyt sopivaa ryhmää, mutta ensi viikolla alkaa tapakasvatuskurssi, jonne olemme ilmoittautuneet. Eipä tapakasvatus ole ollenkaan huonompi juttu koiralle, joka varastaa kaikki emännän tavarat, kuten kännykän ja kaukosäätimen!

Koiraharrastusten ohessa voi kesällä nauttia vaikkapa päiväkahvista kahvilassa, jonka pihalle saa tulla koirien kanssa - vesikuppejakin on tarjolla. Tällainen paikka löytyi Haiharan Kahvikamarista. Näihin näkymiin ja tunnelmiin päättyy kesäkuun tervehdys Vikkelätassulan väeltä.